Häshtäg nomakeup
Mä oon niin kateellinen ihmisille, jotka jaksaa meikata joka paikkaan. Salille, kauppaan, syömään, kahville, kouluun, töihin. Mä en jaksa. Teen sen korkeintaan kaks kertaa viikossa. Sillon siihen liittyy yleensä juominen. Se, että kuljen ilman meikkiä kaikkialla, ei tarkota hyvää itsetuntoo. Ei. Meikäläisen on Etelä-Suomen huonoin. Oon vaa nii laiska. Näytän kyllä kammottavalta ilman meikkiä. Paitsi kesällä. Ruskeena kaikki on paremmin. Ylipäätään muutenkin kesällä on kaikki paremmin. Enivei.. Ei tarvis paljon meikata. Vähän meikkivoidetta tasottaan punakkaa ihoo ja ripsiväriä. Mut ei. Kauhee duuni. Kohtahan ne joutuu kuitenki peseen pois. Mitäs sit jos kukaan tuttu ei nää mua? Oon meikannu ihan turhaan. Onks erikoinen ajatusmaailma?
Pelastus olis varmaan ripsienpidennykset. Emmä jaksa laittaa niitäkään. Vie liikaa rahaa. Ja aikaa. Makaa nyt 1,5h paikallas silmät kiinni, kun joku räpeltää sun ripsiä. Mähän en pysty makaan paikallani edes 2 minuuttia. Oon saletti, että saisin ADD-testissä 10/10. Solarium on myös yks vaihtoehto, mutta kun pelkään ihosyöpää. Kyllä. Mähän kärsin tanatofobiasta. Luulen/pelkään koko ajan kuolevani. Millon anestesiaan, millon ihosyöpään, tukehtumiseen, aivotärähdykseen, auto-onnettomuuteen, meteoriittiin, hukkumiseen jne. Lista on aika pitkä. Mullahan on ollu ihan kaikki sairaudetkin HIV:stä veritulppaan. Yks oire, Google esiin ja tadaa. Tällä kertaa reuma. Ens kerralla se voi olla vaikka maksakirroosi.
Mä kärsin tosiaan atooppisesta ihosta, kuten moni muukin suomalainen. Talvellahan se räjähtää ihan kamalaks. Lääkkeillä/ruokavaliolla kuriin. Siltikään se ei tee koskaan ihosta täysin silkosta. Siks on melko vaikeeta pitää iho tasasen värisenä. Jossain on aina pientä punotusta. Paitsi kesällä. Luojan kiitos kesä täällä Suomessa kestää vaan 2-3 kuukautta. Saa loput 9 kuukautta taistella atopiaa ja masennusta vastaan. Yleensä oon kyllä talvella heittänyt Aasian suunnille reissun, mutta tänä vuonna se jäi väliin. Miksikö? Suurin syy jenkkifutis. En halunnut olla kuukautta poissa reeneistä. Tekniikkaleirikin sattu just sille ajalle, kun olisin ollu pois. Päätin panostaa harrastukseeni, joka multa muuten vietiin taas vähäks aikaa pois.
Nopee tilannekatsaus tähän väliin, kun nyt kerran aloin jefusta puhumaan. Kerroin tossa aiemmin, että polvi meni. No sehän meni niin, että 20.4 se leikataan. Eturistiside poikki, kierukka revenny, 3 luumurtumaa, sisäsivuside venähtäny, pientä rustovaurioo. Ei sen kummempaa siis. Vittu. Kausi pakettiin, majuhaaveet vessanpönttöön. Saan pukee kamat päälle taas ens tammikuussa. Niin se elämä muuttuu. Nyt mä käyn 4 kertaa viikossa salilla ja koitan syödä järkevästi, että en oo kesää vasten siinä 70 kilon nestepöhönaamamaha kunnossa, jossa olin joskus aikoinaan. Enää 5 kiloo. Hyi. Omituiseks tän tilanteen tekee se, että en oo vielä kertaakaan vaipunu siihen mulle hyvin ominaiseen epätoivoon. Siihen kaikkionpaskaapaitsikusi-kuntoon. Oonkohan mä tajunnu tätä edes? Tuskin. Onneks pääsen sentään pirun hyvän likkaporukan kanssa pääsiäisenä Leville. Ne lupas vetää mua pulkassa. Ja sehän ei ole mikään laskettelureissu…
Ps. Arvatkaa muuten mikä tossa häshtägissä vituttaa eniten? Se on täynnä kuvia naisista, joilla on täyteaineet huulissa, kestopigmentointi kulmakarvoissa ja ripsienpidennykset. Mitä? No vittu ethän oo! Meniks mulla jotain ohi? Ihan sama ku sanoisin, että mä oon brunette (oon siis blondi). Noihan on niinku kestomeikki. #nomakeup tarkottaa, että sillon ollaan au naturel. Eikö? Sä et ole millään muotoo #nomakeup, jos omistat jotain edellä mainituista. Että paa mielees, Maisa Torppa!
Phiis, moro!
